Metsähallitus rakensi viime keväänä Kivalon keskimmäisen vaaran, eli Keski-Penikan huipulle uuden autiotuvan entisen palovartijan tuvan paikalle. Vaaralla on siis kaksi kämppää, Jääkärikämppä melkein tien varressa jängän laidalla, ja uusi tupa huipulla.Vaaran päälle löytää opastettuna joko pohjoisesta, Ylä-Penikan puolelta kahtakin vaihtoehtoista reittiä, tai etelästä Kaltiolammen suunnasta. Lähimpänä tie on vajaan parin kilometrin päässä, joten kevyt päiväretkeily onnistuu mainiosti. Torniosta matkaa tulee pohjoispuolen tielle tulee puolen sataa.
Paikalla on tullut jo käytyä useita kertoja, kämpällä saakka tosin vain talvella. Viimeinen puoli kilometriä merkitystä polusta on pelkkää pirunpeltoa. Talvella ahkion kanssa voi tehdä tiukkaa päästä lohkareiden välistä, kevättalvella kulku vähän helpottaa, aina sinne on kelkan ura. mennyt. Aluehan on luonnonsuojelualuetta, mutta moiset rajoitukset tosikelkkailijaa saa jättää huomiotta ilman rangaistuksen riskiä.
Hirviä maastossa liikkuu paljon, jätöksiä on kaikkialla. Myös mustikoita ja puolukoita on runsaasti, ja haulikon paukahtelusta päätellen, riistaa on.
Metsähallituksen kämppäsäännöt rajaavat mm. yöpymisen vain omin voimin liikkuville, mutta täällä tätä käytäntöä tuskin noudatetaan. Vanhalla palovartijan majalla oli mainetta kelkkailijoiden kaljoittelupaikkana, jossa sotku oli välillä melkoinen -- toivottavasti uusi kämppä säästyy tältä, vaikka se valitettavasti se on epätodennäköistä (päivitys 06/2010: viime talvena pysyi ihan siistinä). Itse en isompiin sotkuihin tai häiritsevään kelkkailuun (Keski-Penikalla) ole kuitenkaan törmännyt. Nytkin tultaessa kämppä oli siisti, mitä nyt tyhjiä tölkkejä ja lasiroskaa kuistilla. Kaljapullo tai -tölkkihän painaa tyhjänä enemmän kuin täytenä -- aikamme suurimpia ihmeitä.
Kämpässä on kaksi laveria, kamiina ja ikkunoista komeat maisemat. Kaasuliettä ei ole. Kivikkoa on vähän pitkostettu kämpän ympäriltä. Sulanmaan retkeilijöiden kannattaa muistaa, että juomavettä ihan kämpän läheltä ei löydy. Tiskivettä löytää kallionkoloista, jos ei aivan kuumimpaan kesäaikaan liiku.
Vaaran päällähän avautuvat siten paikkakunnan ykkösmaisemat, jota pääsee halutessaan ihailemaan vanhasta palotornista. Eipä ihme, että vieraskirjankin mukaan kulkijoita riittää. Hyvällä kelillä näkyy Perämerelle asti. Hakkuitahan itse vaaralla ei ole, joten jätetään vakiovirret tältä osin laulamatta.
Puuvaja tuntui olevan täynnä, vieläpä ihan priimaa koivua, mutta em. kelkkailijat huomioiden ennustan, että se vajenee sieltä silmissä -- parempi vaihtoehto olisi varmasti jättää rangoiksi, josta kulkijat palastelisivat ne sitten tarpeen mukaan. Bonuksena (muille kulkijoile) voisi tällainen käytäntö vähentää myös Rotaxin pärinää, hikoilu kun ei siihen hommaan kuulu. Vanhan kämpän jäänteet olivat vielä pressun alla, ja ne katoanevat lumikeleillä (päivitys 06/2010: olivat kadonneet).
Jääkärikämpällekin (jossa ei suositella yöpymistä, tehty ilmeisesti kyllästetyistä hirsistä!) pääsee jonkinmoista uraa, joka näytti menevän alas vanhaa laskettelurinnetta pitkin. Rinteen yläpäässä oli jäljellä vanha hissin poistumispaikan merkki. Itse rinne kasvoi metristä heinää, joten päätin sen sen sitten kiertää. Tämä kostautui tietysti heti -- vettä alkoi sataa kahta sataa, ja kiertoreitti oli vielä vihoviimeisempää ryteikköä.
Mainostetaanpa tässä samalla vielä retkikartta.fi-palvelua, mistä saa myös tästä alueesta erinomaiset kulkukartat -- ja mistä tahansa muualtakin, tosin silloin pitää kikkailla ruutukaappauksen kanssa. Jostain syystä valtion omistama metsähallitus ei voi hyödyntää (maksutta?) kaikkia valtion omistaman maanmittauslaitoksen karttoja, vaan ainoastaan omistamistaan alueista. Huoh huoh.
Tekstit
