Rantaraiskiohiihto moottorinpörinässä

Kuvia retkeltä täältä

Tutkailin viikonlopun alla metsähallituksen mainiosta retkikarttapalvelusta lähiretkikohtetta, ja Torniojoen suistosta Palosaaresta löytyikin asumattomalta vaikuttava kolkka. Kyseessä oli siis mereen ja jokisuistoon rajautuvan Palosaaren kärki, josta löytyy myös saksalaiselta kalskahtavaa nimeä kantava Tromsee-järvi. Päätin pistää juniorin ahkioon ja käydä vähän katsastamassa paikkoja. 

Tietä paikalle (Korkeantie) reunusti pari tuoretta lanssia ja pari kanto-risu-röykkitä, joten metsätaloutta oli harjoitettu vastikäänkin. Retkikartasta ja karttapaikan ilmakuvasta tämä oli kyllä pääteltävissä, ja mikäpäs siinä, pitäähän se metsänomistajan ja sellunkeittäjän elää. Liekkö sitten tuo kantojen nosto vai perinteinen auraus, yhtäkaikki lopputulos oli sitä kulkukelvotonta raiskiota, jota Suomessa riittää. Näinköhän tästä touhusta oikeasti on puuston kasvulle iloa? No, muutama saareke oli alueelle jäänyt metsääkin, toki merkeistä päätellen nekin ovat lahtarin listalla lähiaikoina.

Korkeantien jatkeelta suuntasimme kohti Tromseeta, juniori ja kamat perintöahkiossa. Onkohan kyseessä jokin hyppyheikeillä reunustettu preussilaisen soturomun hautuumaa? Hakkuuaukean lävitse löytyi helposti ahkion mentävä kolo, luntahan ei ollut kuin kymmenisen senttiä. Ilma oli retkeilyyn mitä mainion, pikku tuuli, aste plussalla ja hanki kova, se vähä mitä siis oli.

Pian järvenselkä alkoikin jo siintää, ja samalla syykin, miksei sen rannalle ollut mökkejä noussut. Lampihan se, ja suoreunainen -- veikkasin että jäätyy pohjia myöten talvella. See-sana taisi synnyttää mielessä jonkin assosiaation Bodenseehen, Itävalta-Sveitsi-Saksa-rajajärveen, joka männäkeväänä kierrettiin, sakemannien jätöksiä ei sieltä löytynyt. (Tiedättekös muuten, mikä on ensimmäinen saksankielinen lause, mikä Lapissa opetetaan turistioppaille? "Luovuttaisitteko kaikki tulentekovälineet, kiitos! Meillä on niistä huonoja kokemuksia".)

Muutama valkea kanalintu räpsähti lentoon rannasta ja jäällä oli hirvikin tepastellut. Vilistipä läheltä jänökin. Eksoottisin havainto oli rantaan perustettu rikkonaisten  mäenlasku- ja lumenluontivälineiden loppusijoituspaikka. (Suomalainen jätteenhuoltokulttuuri jatkui sitten tien varressa, johon oli perustettu autonrenkaiden ja -istuimien, ikkunalasien ja sekalisen metalliromun kierrätyspiste.)

Järveä reunustava aukko oli selvästi kevyemmin käsitelty, kuin aiemmin tienreunassa kauhistelemani tuoreempi aukko.  Hakkuu näkyi jo kesän 2004 ilmakuvassa (karttapaikka.fi). Viidessä vuodessa ei juuri taimia ollut paikalle ilmestynyt --  tropiikissa taitaisivat eukalyptukset olla samassa ajassa kohta jo korjuukypsiä. Vähän paksummilla hangilla tuolla voisi kyllä hiihdellä toistekin, paikkahan on paikkakunnan profiili muistaen mäkinen ja meren reunustama.

Tulistelupaikka löytyi pohjoisrannalta tammikuun auringon mukavasti mieltä lämmittäessä, ja puitahan hakkuuaukeilta löytää helposti. Mukava oli leppeässä säässä siinä istuskella. Takaisinpäin suuntasin pienen metsäkaistaleen lävitse, ajatuksena kierrellä niemi ennen autolle palaamista. Alueella operoineella metsurilla näkyi olleen tapa jättää välistä pitkiä kantoja, ja asetella puiden tyvistä leikattuja 30-50 cm pitkiä siivuja niiden päälle. Mikähän lie puumerkin takana.

Meren jäällä oli sitten käynnissä paikallisten moottoriaktivistien "pakoputketon" päristelyviikonloppu, jonka äänet kuuluivat jään ylitse tietysti kilometrien päähän. Vauhtia kyllä riitti, ja jäljistä päätellen ihan ensimmäinen ajopäivä ei ollut kyseessä. Tokihan pitää muistaa, että minkäänlaiset moottoriajoneuvoja (kilvettömät autot, mopot, kelkat ja mönkijät) koskevat lait, säännöt tahi rajoitukset eivät Meri-Lapissa ole voimassa, mutta kuvittelisin että rannassa asuvat eivät tästä touhusta ole erityisen riemuissaan. Jos tai kun tuossa tuohussa jokin vahinko sattuu, niin ainakin minua se lohdutti, ettei yksikään vakuutus tule korvaamaan varmasti mitään.

Samanlaista, silloin paksun jäteöljyvanan peräänsä jättänyttä romuautopäristelyä, todistin talvi-pari sitten joen jäällä, aivan keskellä kaupunkia. Tällaisena kansalaisaloitteena ehdottaisin, että paikallinen virkavalta voisi jättää vaikka pari juoppoputkakeikkaa heittämättä ja pistää säästyneellä työajalla nämä touhut kuriin. Enemmän näistä on vaaraa ja harmia yhteiskunnalle kuin muutamasta sammuneesta; tuossa leikissä näkyi olevan kyse siitä, kuinka läheltä ja kuinka kovaa toista autoa uskalletaan jäällä ajaa.

Vähän oli arvuutellut, kestääkö jäällä joka paikassa vieläkään hiihdellä, mutta epäily osoittautui siis aiheettomaksi. Muutamassa rantapaikassa oli vettä noussut jäälle paljonkin, mutta sitähän se merenrannassa on. 

Paksummilla hangilla tuolla voi siis helposti retkeillä paremmin rauhassa eikä Osaran hengessä tehty metsänhoitokaan siinä niin pääse korpeamaan. "Järvellä" pesii varmasti vesilintuja sulan maan aikaan, pitäänee tulla kevätmuuttoaikaan katsomaan pitääkö veikkaus kutinsa.

Saarenpäässä näkyi muuten olevan ihan bussipysäkki. Jotenkin olin taipuvainen pitämään sitä jonkin sortin pilana...